Väkivaltaiset videopelit ja niiden tutkiminen
Voisi sanoa, että yhtä kauan kuin videopelejä ja varsinkin väkivaltaisia videopelejä on pelattu, on myös tutkittu niiden vaikutuksia pelaajiin. Moni tutkimus on tullut siihen tulokseen, että mukavan upottavalla sohvallaan istuva nuori saa huonoja vaikutteita räiskiessään virtuaalisella tuliaseellaan ja lähettäessään pelihahmoja tuonpuoleiseen. Mutta on myös tutkimuksia, joiden tulosten perusteella sohvalla voi istua pelaamassa kaikessa rauhassa, sillä väkivalta peleissä ei aiheuta pelaajissa väkivaltaisia tuntemuksia. Mutta kyse oli nimenomaan realistisista peleistä, joissa esitetty väkivalta mukaili reaalimaailmaa. Mikäli peleissä esitetty väkivalta ei ollut realistista, tällöin saattoivat pelaajien omat väkivaltaiset tuntemukset herätä. Eli jos kotisohvallasi pelataan väkivaltapelejä, varmistu siitä, että ne esittävät maailman mahdollisimman realistisesti.
Videopelien vaikutuksia on tutkittu todella paljon, ja monelta kantilta. Videopelien pelaaminen on parhaimmillaan sosiaalista toimintaa, kun kaverukset tai sisarukset ottavaa mittaa pelikonsoleillaan toisistaan niin, että Sohvat saavat kyytiä. Pelaamisella voi kehittää muun muassa koordinaatiokykyään ja sosiaalisuuttaan, sekä ongelmanratkaisukykyään. Rochesterin ja Oxfordin yliopistojen tutkimuksissa havaittiin, että pelin ollessa liian vaikea tai ylittäessä pelaajan kyvyt myös väkivallaton peli voi aiheuttaa aggressiota. Tiede-lehti raportoi, että väkivaltapelien vaikutuksista on riidelty USA:ssa jopa korkeimmassa oikeudessa. Silti vankkaa tieteellistä näyttöä siitä, että pelaamisella olisi neurologisia haittavaikutuksia on vähän. Hiljattain tutkijat kuitenkin tekivät tutkimusta hyödyntäen magneettikuvausta, jossa selvisi, että väkivaltavideoiden pelaaminen tosiaankin aiheuttaa muutoksia aivoissa. Niissä aivoalueissa, jotka liittyvät tiedon käsittelyyn ja tunteiden hallintaan, näkyi muutoksia. Tutkimuksessa kohderyhmänä olivat nuoret miehet, jotka tutkimuksen aikana pelasivat viikon ajan väkivaltapelejä.
Vain harva lapsi ei pelaa videopelejä. Lapsiperheissä on erittäin normaalia, että lapset ja aikuisetkin kokoontuvat olohuoneen sohville ja nojatuoleille pelaamaan yhdessä. Pelaaminen voi parhaimmillaan olla jopa perheen yhteistä laatuaikaa. Pelaamisen, kuten minkä tahansa tekemisen oppii vain harjoittelemalla ja toistoja tekemällä. Ihan samoin kuin musiikin soittamisen tai vieraan kielenkin. Pelien avulla lasta voi totuttaa harjoittelemiseen, ja saada hänet näkemään sen merkitys oppimisessa. Lasten videopeleistä suuri osa on jollain tapaa väkivaltaisia. Aivan kuten piirretyt lastenohjelmat televisiossakin. Lasten aivot tottuvat pienestä pitäen väkivaltaan ja aggressiivinen käytös saa hyväksyvän leiman. Vaikka pojilla tavataan useammin väkivaltaisten pelien pelaamista kuin tytöillä, on niiden vaikutus samanlainen sukupuolesta riippumatta.
Voivatko videopelit tuoda myös iloa ja innostusta? Aivan varmasti, siitä vain puhutaan vähemmän kuin väkivaltaisista peleistä ja niiden mahdollisista henkisistä haittavaikutuksista. Uudet ja innovatiiviset pelit ovat jo keskellämme, joten on jo aika etsiä uusia näkökulmia pelaamiseen. Tietotekniikka on löytänyt tiensä jo merkittävässä määrin kouluihin. Opetuksessa voidaan myös hyödyntää pelillistämistä, jonka avulla opittava asia menee nopeammin perille. Oppiminen on jännittävää, kun peleistä tuttua virtuaalista maailmaa voidaan hyödyntää. Miten tutustuisit pelaamalla Ranskan vallankumoukseen tai lähtisit Kolumbuksen mukana kohti Amerikkaa?